Vuosi vaihtui uuteen ennen kuin sain tämän kirjoitukseni valmiiksi. Tällä tekstillä ja antiikin Rooman filosofi Epiktetosin sanoilla: “Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista”, tahdon toivottaa sinulle toiveikasta ja oppimisen täyteistä vuotta 2022.
Sain huomata, että tämä olikin yllättävän hankala aihe minulle kirjoittaa, siis näkökulman vaihtaminen, koska olisi niin paljon asioita, joita haluaisin sanoa. Ja koska ei ole tarkoitus kirjoittaa kirjaa, vaan lyhyt blogi-teksti, niin minulla kesti kauan saada aihe rajattua sopivaksi.
Lyhyesti sanottuna näkökulman vaihtaminen on arkipäiväinen ilmiö ja taito. Taito, jota tarvitaan niin ihmisten välisessä kanssakäymisessä, jotta ylipäätään kykenemme ymmärtämään toista ihmistä kuin huumorissakin, jossa asioita katsotaan eri perspektiivistä - sama sana voi tarkoittaa eri yhteyksissä hyvin montaa eri asiaa ja saada aikaan hullunkurisia mielleyhtymiä. Se on hyödyllinen taito, jota voi harjoitella.
Kuvan tilanne: Joskus sitä seisoo kallion juurella ja miettii tuskastuneena, että tähän se matka tyssäsi - ei mitään mahdollisuutta päästä läpi, eikä jyrkkää, sileää seinämää ylös. Turhaa vaivaa kaikki. Alkaa itkettää. Tiedättehän sen tunteen, kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle, eikä minkäänlaista pakokeinoa ikävästä tilanteesta ole näkyvillä? Kaikki maailman epäreiluudet tulee mieleen tämän yhden ainoan ylipääsemättömän esteen vuoksi. Lamauttava tunne, hengitys kiihtyy, ahdistus sisällä kasvaa, eikä enää mieleen tule mitään muuta kuin kipua ja epätoivoa. Mitään muuta ei enää näe kuin sen kohdan, josta ei pääse, vaikka kuinka haluaisi.
Tiesittekö, että voimakkaat tunteet estävät meitä ajattelemasta ja näkemästä kunnolla? Mutta tunteissa, niissä voimakkaissakin on sellainen hyvä puoli, että ne menevät ohi kuten taivaalla lipuvat pilvet - joskus hyvinkin nopeasti ja joskus laiskasti ja hitaasti, mutta ne menevät ohi. Tässä on mahdollisuus. Mahdollisuus valita, mitä katsoa ja mihin keskittyä.
Kun tunne, esimerkiksi se paniikki tai ahdistus hieman laantuu, meillä on mahdollisuus valita, että keskitymmekin johonkin muuhun asiaan, johonkin toiseen suuntaan, toiseen suunnitelmaan. Meillä on mahdollisuus katsoa asiaa uudesta näkökulmasta, laajemmin. Jostainhan sitä on tähän tilanteeseen tultu, joten jostain on päästävä poiskin - ei mikään vuori ole päättymätön, vaikka olisi kuinka suuri. Ehkä kaikki kokemamme haluaa opettaa meille jotakin, ainakin itsestämme ja kenties myös muista ihmisistä ja maailmasta jossa elämme.
Yksi hyvä tapa harjoitella katsomista ja asioiden uudella tavalla näkemistä ja perspektiivin muuttamista on makrokuvaus, jossa itse olen käyttänyt apuna “pikku-ukkoja” eli pienoismallien hahmoja. Ne auttavat hakemaan perspektiiviä. Pakottavat katsomaan hyvin läheltä ja toisaalta asettavat asioita oikeaan perspektiiviin, kun niitä kuvaa kauempaa.
Mikä auttaisi sinua pysähtymään? Siihen hetkeen, sen tunteen kanssa ja kestämään sitä jonkun aikaa. Odottamaan kaikessa rauhassa ja katsomaan tilannetta sen jälkeen uudestaan? Ihan toisesta näkökulmasta tai suunnasta, laajentamaan omaa katsomisen tapaa. Muuttaisiko se elämässä jotain?
Mikäli aihe eli näkökulman vaihtaminen alkoi kiinnostaa enemmänkin, niin Antti S. Mattilan kirja Näkökulman vaihtamisen taito ja sen uudempi painos Ratkaisu: ajattele toisin, on lukemisen arvoinen teos.